Kielo Kauris istui ensimmäisessä ikiomassa talossaan. Hän harjoitteli shakin peluuta. Hän katsoi mustia ja valkoisia nappuloita tarkkaan ja aikoi nostaa yhden. "Niääh!" Hän huudahti, ja laittoi nappulan paikalleen.

Hän katsoi vastapuolen valkoisia nappuloita vihaisesti. Kielo on ollut aina surkea shakissa, jonka takia kaikki ovat haastaneet hänet siihen. Nyt Kielo harjoittelee shakkia sen varalta, jospa joku vielä joskus haastaa hänet luullen, että Kielo on surkea.

Nappulan Kielo siirsi, mutta nappulapa näytti olevan valkoisen pelaajan! Niin, hän pelasi itseään vastaan, viisasta.

Kielo kyllästyi pelaamiseen, joten otti liilan pyöränsä, ja lähti pyöräilemään pitkin Riverwieviä. Monet tervehtivät, mutta Kielo ei vastannut, sillä meni niin hurjaa vauhtia.

Pihoilla oli paljon kukkia. Riverwiev on todella kaunis kaupunki. (Pssttt! Kirjoitetaanko Riverwiev noin?)

Kielo meni kouluun... Eikä mennyt! Vaan koululle maalauskurssille. Elämän toiveena on, että maalaus ja valokuvaus taidot olisi saatava täysille. Missä se valokuvauskurssi muuten on?

Kielo oppikin ja paljon. Hän maalasi lähes vuorokauden niin pitkään (välillä oli vessatauot yms.) , että sai viisi maalaustaitopistettä! Ja kuusi maalausta, joista yhden möi.

Sen jälkeen Kielo kokkasi Juustoa ja Pastaa. Maha kiljui nälkää.

Kielo sekoitti Juustoa ja Pastaa, kuin noita :D - kuvasta päätellen siis.

Mutta eikä! Pasta paloi pohjaan! Ethän sinä palanutta syö, vaikka onkin nälkä keltaisella!

(ihanailme<33) Kielo heitti pastan roskiin, ja pesi lautasen. "Mutta ajattelehan Outolaakson nälkäänäkeviä!" :D

Salaattia. Salaatti on terveellistä. Salaatti on herkullista. Salaattia Kielokin valmistaa. Syökää siis sitä!

Pöytä muuttui ällön kirkkaaksi, kun laitoin sen päälle lampun. Kielo alkoi syödä salaattia. Illalliseksi.

Kello oli viisi yli yhdeksän, jolloin Kielo meni nukkumaan. (Aika bongattu herätyskellosta!)

Aamulla (Kukko kiekuu ja) Kielo pesee hampaansa. Pepsodent sai suun vaahtoamaan.

"Laskuja? Kivaa, ekat laskut!" Kielo iloitsi laskujaan.

Kielo allekirjoitti laskunsa ja pistis en takaisin postilootaansa.

Kielo osasi jo niin paljon, että maalasi punaisen langan punaiselle pohjalle. Siitä tuli mieleen rakkaus. Milloinkahan Kielo saa sellaisen?

Kielo jätti maalaamisen ja lähti kylälle. "Kaksi miestä näköpiirissä, enten tenten teelika..." Kielo mietti.

Ja päätyi häneen.
"Hei, olen Kielo Kauris! Oletpa komea!" Kielo aloitti.
"Eh, eh, kiitos. Olen ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä." ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä sanoi.
"Tutustutaanpa!" Kielo ehdotti.
"Okei, en viihdy seurassasi..." ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä aloitti.
"Miksi?" Kielo kysyi.
"Nokun olen yksinäinen susi, mutta sinkku!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä kertoi.
"Ahaa, minäpä olen flirttaileva" Kielo kertoi.

"Selkäni on kamalan kipeä!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä valitteli.
"Anna kun minä hieron!" Kielo sanoi.

"Nyt kun hieroin, saanko suukon?!" Kielo kysyi huulet törröllä.
"Enpä usko, olen PIKKUSEN ujo, tuotanoin!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä kertoi.

"Mutta, miksi! Olen ihan hyvä suutelemaan!" Kielo itki.

"Uskon, uskon!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä sanoi.
"Niin, mutta takanasi olevat mummot juoruaa jo meistä!!" Kielo parkui.
"No okei, korjaako kaiken se, jos tulen illalla treffeille luoksesi?" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä kysyi.
"Joo, osoitteeni on tässää!" Kielo sanoi ja kaiveli taskustaan ryttääntyneen lapun.

"Voi elämä!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä ajatteli Kielon juostua pois.
"Voi elämä, se tulee treffeille MUN kanssa!" Kielo ajatteli juostessaan pois.

Kotonaan Kielo juoksi suoraan peilin eteen. Radion takana on se maalaus jonka hän maalasi ennen, kuin näki ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällän.

Juhla-asu ylle ja kokkaamaan! Salaatti on ainoa, jonka Kielo osasi joten sitä hän kokkasi..

Ja ovella oli tuttu hahmo, ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä nimittäin.

"Aika, öh, valoisa pöytä sulla!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä huomautti.
"Joo, se johtuu tosta valosta", Kielo selitti.
"Sun sukunimi oli siis..." ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä sanoi kysyvästi.
"Kauris", Kielo kertoi.
"Olen muuten nyt valmis, tiedät kai mihin", ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä kertoi. Kummatkin nousivat pöydästä.

<33

Puhekuplasta huomaattekin, mitä sen jälkeen tapahtui! Pikkuvinkki: He alkoivat seurustella <3!

Mutta sitten ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällälle tuli uni silmään. Kielo jäi vielä sängylle miettimään.

"Krooh Pyyh!" Kummatkin kuorsasivat. Kielo siis nukahti ajatuksiinsa.

(Kieloltavaihtui vaatteet :O) "Huomenta!" Kielo sanoi.
"Paljo kello on?" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä kysyi.
"Aamu yhdeksän, nukahdit ennen mua!" Kielo kertoi.

"Näin unta kalastuksesta, kalannarraaja ku olen!" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä selitteli.
Kielon pään päältä hävisi puhekupla, mutta kalat jäi Ö.ö hetkeksi.

"Oletko suunnitellut tulevaisuuttasi?" Kielo kysyi.
"E-en, entäs itse?" ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä kysyi.
"Se on valoisa, siellä on sinä, minä ja lapsia!" Kielo kertoi.
"Vau", ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä sanoi.

 

Eka osa loppui näin...

Kommenttiaa!

~sdikiopu*, ukkelijollaonmaailmankolmanneksvaikeinnimimaanpäällä ja Kielo.